8.11. Kauppalehden terveysjohtamisen artikkelin mukaan Suomessa on nyt 100 000 huonokuntoista 50-64-vuotiasta, ja arvellaan, että vuonna 2035 huonokuntoisia olisi samassa ikäluokassa jo peräti 350 000 ihmistä. Artikkelissa ilmeni myös, että huonokuntoisten määrän kasvu vääjäämättä kasvattaa myös julkisen terveydenhuollon kustannuksia. Samassa pohdittiin, kuinka työpaikoilla olisi hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, ja miten työpaikat hyötyvät terveyden kohentumisesta. Terveysjohtaminen on epäilemättä hyvä keino taistelussa työikäisten varhaista eläköitymistä sekä huonokuntoisuutta vastaan, mutta ehdottaisin helposti toteutettavaa ja jo nyt saatavilla olevaa keinoa.
Moni yritys ei ole tullut ajatelleeksi, mitä etuja huippu-urheilija toisi organisaatioon. Työmarkkinoille saapuu vuosittain suuri määrä entisiä huippu-urheilijoita, jotka voisivat tuoda kaivattua muutosta huonokuntoiseen ja kangistuneeseen työyhteisöön.
Huippu-urheilijan, entisenkin, terveys ja fysiikka ovat normiväestöä reilusti korkeampaa, joka on työyhteisössä arvokas etu. On mahdollista, että työura pitenee työuran keskellä, mikä tuo yritykselle ja koko yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä sekä lisää tuottavuutta.
Istumatyötä pääosin puurtava aikuisväestö on erittäin huonossa kunnossa. Kun työpäivän pituus on normaalisti noin kahdeksan tuntia, riittää keskivertoaikuisen kestävyyskyky täydellä teholla noin kuuteen tuntiin. Kestävyyskykymme on koetuksella, koska syömme ja juomme liian paljon, liikumme, ulkoilemme ja harrastamme liian vähän. Kehnot elintavat johtavat väistämättä eripituisiin sairauslomiin sekä varhaisiin eläköitymisiin ja sitä kautta jälleen uusiin rekrytointeihin.
Kun uusi, juuri palkattu henkilö opettelee talon tavoille, samaistutaan herkästi vallitsevaan yrityskulttuuriin. Mikäli yrityskulttuuri ei kannusta henkilöstöä terveellisempiin elintapoihin, heikkenee pikkuhiljaa koko henkilöstön fyysinen kestävyys. Yrityskulttuurin perusteelliseen tuulettamiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Kokemukseni mukaan huippu-urheilija tuo omilla usein esimerkillisillä elintavoillaan nostetta koko työyhteisöön ja viestii olemuksellaan hyvän kunnon sekä terveyden merkityksestä koko elämään sekä henkiseen jaksamiseen.
Huippu-urheilijan, entisenkin, kestokyky, terveys ja fysiikka ovat normiväestöä reilusti korkeampaa sekä sairauspoissaolot ovat heidän keskuudessaan vähintäänkin lyhyempiä. Näin työurien pidentyminen työuran keskellä tuo yritykselle ja koko yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä paremman tuottavuuden ansiosta.
Huippu-urheilija tuo organisaatioille kallisarvoista kestävyyttä, terveyttä ja paineensietoa, osaamisesta puhumattakaan. Yritysmaailma taas tarjoaa huippu-urheilijalle mielekkään siviiliuran.
Sovittaakseen urheilijat ja yritykset yhteen, ovat Suomen Olympiakomitea ja Adecco rakentaneet yhteistyössä ”Huippu-urheilijan uraohjelman”. Vuodesta 2004 käynnissä ollut ohjelma on tarjonnut tukea huippu-urheilijoiden sekä valmentajien urasuunnittelussa ja työelämään sijoittumisessa. Apu voi olla hyvinkin erilaista, ja sitä on saanut jo parisensataa huippu-urheilijaa ja valmentajaa. Järjestelmässä on kuitenkin paljon kehitettävää. Jotta tukiverkko tarjoaisi etuja niin urheilijalle itselleen kuin yrityksillekin, täytyy mukana olla urheilujärjestöjen ja lajiliittojen lisäksi myös työnantajataho.
Huippu-urheilijan uraohjelmassa kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä, vaan huippu-urheilijoilla on paljon annettavaa. Palkkaa siis huippu-urheilija, saat työyhteisöösi hyvinvoinnin ja terveyden puolesta taistelijan.
Virpi Ojakangas-Palmunen
Henkilöstö- ja Kehitysjohtaja
Adecco Finland Oy
Mielipidekirjoitus julkaistu mm. Aamulehden lukijapalstalla 15.12.2011